Perheväkivalta on ollut otsikoissa useasti viimeaikoina. Jyväskylän perheneuvolan työntekijät Kirsi Äikäs ja Anu Huovinen saivat vasta Jyväskylän käräjäoikeudelta eräässä lasten huoltajuuskiistassa muun muassa seuraavan kysymyksen selvitettäväkseen: "Onko tullut ilmi, että jompi kumpi vanhemmista käyttäisi ruumiillista kuritusta kasvatusmetodina, ja jos on, missä määrin?
Työpari Äikäs ja Huovinen useaan kertaan korostivat, että ottavat kantaa ainoastaan esitettyihin kysymyksiin. He eivät jostain syystä kuitenkaan lukeneet heille käräjäoikeuden toimittamia todisteita (Lasten äitin omia kirjoituksia)väkivaltaisesta käyttäytymisestä, vaan käänsivät lausunnossaan asian niin, että väkivallan uhrina olisikin ollut lasten äiti. He totesivat muun muassa lausunnossaan:"Mies A:n ja nainen B:n kertomukset B:n käyttämästä väkivallasta poikkeavat olennaisesti toisistaan siinä, onko kyse valitusta kasvatusmenetelmästä vai yksittäisistä tilanteista aikuisen väsyessä ja suuttuessa. Yksittäisenä tilanteenakaan ruumiillisen kurituksen käyttö ei ole hyväksyttävää, mikä myös tuotiin esille keskusteluissa B:n kanssa. B:n kanssa käydyissä keskusteluissa tuli esille seikkoja, jotka mielestämme ovat lasta suojaavia. Tällaisia seikkoja ovat, että B on keskustellut lapsen kanssa jälkikäteen tilanteesta, jossa menetti malttinsa ja on kertonut lapselle toimineensa väärin. Hän kertoi myös tuntevansa syyllisyyttä tapahtuneesta. Tämän työskentelyn perusteella ei pysty kuitenkaan tietämään mikä lasten arkitodellisuus on."
Oman lausuntonsa loppuosaan, eli siihen osaan, joka lausunnon lukijalle jutun luettuaan jää mieleen voimakkaimmin on psykologin koulutuksen saanut Äikäs kirjoittanut:
"Lisäksi mielestämme huoltajuuden ratkaisussa tulee ottaa huomioon B:n kokema väkivalta parisuhteessa A:n kanssa."
Lausumaan ei kirjattu sitä olenaista seikkaa, että B on lastenhoitaja sekä lastentarhaopettakoulutuksessaan varmasti aiemmin useastikin ollut aiheen kanssa tekemisissä. Lisäksi se, että lapsiin kohdistuva perheväkivalta on toistunut useita kertoja eri muodoissa nyt lasten äidin ollessa päineen lasten kanssa on jätetty raportoimatta.
B:n väitteet hänen kokemastaan väkivallasta ovat ainoastaan hänen omia perättömiä mustamaalauspuheita, jotka kirjoitettiin lausuntoon totuutena. Mitään näyttöä väkivallasta ei ole. B on syyttänyt A:ta jo aiemminkin väkivallasta ja tämä asia onkin jo tutkittu perheasiainneuvottelukeskuksessa ja sieltä todettu, että A ei ole ollut väkivaltainen B:tä kohtaan.
Äikäs ja Huovinen ovat varsin hyvin tietoisia siitä, että heidän lausuntoaansa luetaan ns. asiantuntialausuntona ja asiantuntijan oletetaan päätyneen ratkaisuunsa harkittuaan ja punnittuaan asiaa perusteellisesti.
Asiantuntijan olettaisi tutustuvan helposti saatavissa olevaan materiaaliin, josta käy totuus ilmi asiasta. Näin he eivät ole kuitenkaan menetelleet.
Äikäs ja Huovinen eivät näytä välittävän oikeasti pienten lasten kohtalosta, tekevät vaan työtään vanhojen kaavojen mukaan yhtenä rattaana koko koneistossa.
Missään vaiheessa Huovinen ja Äikäs eivät kysyneet, että onko mies joutunut kokemaan perheväkivaltaa parisuhteessaan.
Äikäis ja Huovinen eivät muun muassa myöskään maininneet lausunnossaan mitään siitä, että lasten isä ehdotti ja olisi ollut halukas tilaamaan lisää aikoja perheneuvolaan, jotta lasten asumiselle olisi löytynyt käräjäoikeuden määräyksen sijaan sovintoratkaisu. Äiti ei perheneuvolaaikoja halunnut lisää, kun sitä häneltä kysyttiin.
Perheneuvolan lausunto johti nyt sitten tilanteeseen jossa lapset joutuvat asumaan fyysistä pahoinpitelyä harjoittaneen vanhemman luona. Henkinen väkivalta liittyy lähes aina fyysiseen väkivaltaan muun muassa tässä tapauksessa siten, että pieniä lapsia estetään tapaamasta toista vanhenpaansa. Toinen lapsista on tässä tapauksessa vielä poika joka tarvitsee isänsa roolimallina ja kehityksesnsa tukena. Äiti ei voi olla kuitenkaan koskaan pojalle hänen kehityksessään isän korvike. Jokainen joka on vähääkään tutustunut lapsen kasvupsykologiaan tulisi ymmärtää isän tärkeys lapsen kehityksessä. Asiasta on olemassa lukematon määrä tutkimustietoakin. Esimerkiksi Jari Sinkkosen kirjoista löyyy runsaasti viittauksia alan tutkimuksiin.
Äikästä kuultiin lisäksi käräjäsalissa, jossa hän kertoi, että heidän työskentelynsä perustuu ainoastaan vannhenpien kertomaan. Perheneuvolalle toimitettiin näyttöä siitä, että lasten äiti oli ollut väkivaltainen lapsia kohtaan. Tähän ei siis haluttu tutustua, vaan halutaan jäykästi pitää kiinni vaan omista vanhoista työskentelytavoista. Ei se niin väliä, vaikka totuus ei tulisikaan asiassa esille.
Äikkään ja Huovisen työskentelytapaan kuuluu myös se, että ensin kirjoitetaan lausunto ja laitetaan se käräjäoikeudelle. Lausunnon sisältöä he eivät enää muuta, oli se sitten kuinka virheellinen hyvänsä. Perheneuvolan asiakkaat eivät voineet tässä tapauksessa korjata laisinkaan siihen kirjattuja valheellisia asioita
Äikkäältä kysyttiin lisäksi käräjäsalissa lasten vuorotteluasumisesta. Hän vastasi, että hänen mukaansa se on raskasta lapsille. Stakes on kylläkin julkaissut oppaan "lapsen etu erotilanteessa", johon perheneuvolassakin olisi tullut jo virankin puolesta huolellisesti tutustua. Tässä oppaassa kerrotaan aivan päinvastaista, kuin mitä Äikäs sanoi. Stakesin kirjan väitteet perustuvat laajoihin tutkimustuloksiin. Äikkään väitteet taas hänen omiin tunteisiinsa.
Äikäs ja Huovinen suosittelivat lisäksi rajattua yhteishuoltoa, eli käytännössä sitä, että lasten äiti voi muuttaa lasten kanssa neuvottelematta siitä ensin isän kanssa. Lapsista tulee siten käytännössä isättömiä. Lasten kokema väkivalta siis vaan lisääntyisi tällaisen toteuduttua. Tämäkö on lasten etu? Äidin oikeus vapaaseen liikkumiseen menee lapsen edun edelle oikeudesta molempiin vanhempiinsa.
Käräjäsalissa on päätöstä tekemässä tuomari ja lautamiehet, jotka pitävät perheneuvolan lausuntoa asiantuntijalausuntona, johon vedotaan itse käräjäoikeuden päätöksessä.
Lapsen huoltajan tehtävänä on turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi seuraavien tavoitteiden mukaisesti, jotka koskevat kaikkea kasvatusta:
Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteisteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.
Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.
lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.(LHL 1 §)
Lapsen oikeuksien näkökulmasta ihmisarvon loukkaamattomuudella on korostunut merkitys. Lapselle ominainen kehityspotentiaali edellyttää jatkuvaa ohjausta, kannustusta ja tukea. Lapsen ihmisarvon halventaminen ei ole vain oikeuden loukkaus tässä ja nyt, vaan jokainen loukkaus murentaa omalta osaltaan lapsen mahdollisuutta kasvaa täysipainoiseksi aikuiseksi(Eeva Valjakka 2002).
Lapset tarvitsevat vajaavaltaisina ja aikuisväestöä heikompana ryhmänä erityistä suojelua ja huolenpitoa. Koska lapsi ei kykene huolehtimaan oikeuksiensa toteutumisesta, tarvitsee hän jonkun muun henkilön pitämään huolen siitä, että hänen oikeutensa toteutuvat.
Mikäli mies olisi antanut aikuiselle naiselle todistettavasti luunappeja, tukistellut, pitänyt väkivalloin kiinni niin kauan kunnes toinen lannistuu (sylirangaistus), töninyt nurin tai teljennyt kaappiin, niin olisikohan perheneuvolan lausunnonto muotoiltu tyyliin, että kyseessä on mahdollisesti yksittäisistä tilanteista aikuisen väsyessä ja suuttuesssa, asiasta on keskusteltiin jälkeen päin ja että keskustelussa on tullut esille naista suojaavia seikkoja jne.
Perheväkivalta on useissa kirjoituksissa ja televisioohjelmissa katsottu koskettavan lasta, kun lapsi joutuu näkemään sitä. Sitä että lapsi joutuu suoraan itse sen uhriksi halutaan jostain syystä nyt vähätellä ja lakaista maton alle.
Surullista tässä asiassa on, että käräjäoikeus päätyi rajattuun yhteishuoltajuuteen asumisratkaisussa. Lapsista tehdään käytännössä isättömiä. Arkitapaamiset poistettiin, ja tapaamiset rajoittuivat nyt tämän lausunnon vuoksi ainoastaan joka toiseen viikonloppuun. Surullista, että psykologi asiantuntijalausunnot ovat sisällöltään näin puutteellisia ja perättömiä.
Kenen asiaa perheneuvolassa ajetaan?
Tarvitseeko perheneuvolatyöntekijöiden tuntea minkäänlaista vastuuta tekemisistään?
2004 syksyllä poikani sai mukista kasvoihin sillä seurauksella, että silmän alus turposi ja muuttui mustaksi. Tekijänä oli oma äiti. Tarvitaanko vielä muuta, ennen kuin herätään?
PS. Mikäli haluat antaa tukea tai palautetta tämän kirjoituksen kirjoittajalle (isälle) klikkaa alla olevaa anna "kirjoita viesti kertomuksen kirjoittajalle" linkkiä ja toimi ohjeen mukaan.